Vuoden -38 hirsitalo ja pihapiiri. Perinnerakentamista, talon kunnostusta vanhaa kunnioittaen. Inspiraatioita, entisöintiä, näpertelyä.

perjantai 30. elokuuta 2013

Ulriika - puuvene

Perinteiden vaalijalla on tietysti oltava tyyliin sopiva vene. Isäni -reipas ja käsistään kätevä eläkeläinen- sellaisen meille nikkaroi ja se nimettiin talon naisväen mukaan Ulriikaksi.


Ulriika kuskattiin meidän pihalle viime kesänä ja siinä se on odottanut työmaan reunalla urheasti vuoroaan. Keväällä vene käsiteltiin tervalla ja vernissalla.


Veneessä on tietysti airot, mutta moottori siinä kuulemma on silti ilman muuta oltava.
Sopivan moottorin isäntä bongasi atomeina jostain ja kesän mittaan iltapuhteenaan on sen näperrellyt toimivaksi. 


Koeajoja moottorilla on ajeltu pihalla olevassa tynnyrissä. Sinänsä herkullinen tilanne, että moottorilla ei yksinään ilman venettä ajella minnekkään; isännällä on moottori, muttei venettä. Vene on minun, mutta mulla ei ole sitä moottorie...


Ja viimeinkin koitti se suuri päivä kun aurinko paistoi lämpimästi, oli sopivan tyyntä ja talon kattoremontti saatu mukavasti päätökseen.  Silloin me lähdettiin Ulriikan kanssa merelle! 





Kiitos isä! Ulriika lipui kauniisti ja pysyi hyvin pinnalla! Ja kiitos moottorimiehelle, saatat päästä testaileen moottorias  joskus toistekin!

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kesän saldoa

Kesän aikana ollaan saatu talon ulkokuori kutakuinkin ihmisasumuksen näköiseksi. Saa nähdä jos vielä syksyn mittaan keittäisi satsin keltamultaa ja maalaisi kertaalleen jahka loput rimat saadaan seinään paikalleen.  Sadevesikourutkin asennettiin tällä viikolla ni eipä enää vesi lotise pitkin seiniä!




Kanala on otettu käsittelyyn siinä sivussa.  Aika laho paketti kaikenkaikkiaan, taitaa mennä uusiksi koko mökki...

Omenapuiden aluksia tasailtiin ja kylvettiin uutta nurmikkoa. Navetan kallistuneita seiniä on tuettu ja valkoiset osat maalattu uudestaan. Punamullallekkin olisi käyttöä kun vaan olisi aikaa; taitaa jäädä enskesälle navetan maalaus.

Ihan oman postauksen arvoinen olisi Ulriika -minun oma vene- siitä siis myöhemmin, mutta Ulriikan neitsytpurjehduksella käytiin Aurajoella!



Ja omenoita on tullut niin hirveesti että hirvittää! Mehustettu on ja hillottu ja työnnetty omenaa joka ruokaan ja leivonnaiseen. Ja siltiki niitä mätänee tuonne maahan... Saa tulla hakemaan pois kuka tykkää!
Mukava kesä - ja loma- kaikenkaikkiaan. Kiva palata taas vuorotyöläisen epäsäännölliseen arkeen!





keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kiviportaat

Traktorin, parin rautakangen ja kahden miehen voimalla saatiin taloon arvoisensa portaat. Lastauslava oli portaana ihan toimiva, muttei siitä mitään iloa ollu. Tässon sentään ihan oma paikkansa kukkasille; nyt krysanteemikauppaan mars, missä mainostettiinkaan että sais kaksi kappaletta kympillä? Ostaisko viininpunaiset vai oranssit...



Peltikatto

Kovasti ei ole joutanut lokiin päivittelemään, niin on ollut työntäyteinen tämä kesä. Nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen kattoremontin kanssa, että uskaltaa hengittää ja odottaa vesisadettakin pelkäämättä että yläkerta lainehtii- pellit on katolla!!! 
Piipun muuraus oli luku sinänsä - työläs ja toivoton urakka- mutta tehtyä tuli sekin eikä sitä haluta tämän enempää edes muistella. Hyvältä näyttää piippu! 

Peltimies Antti kävi näyttämässä oikeat liikkeet peltikaton asennukseen. Ja sinne ne vaan pellit sujahteli katolle yksi toisensa jälkeen talon oman miesväen voimin (kuulettehan ylpeyden äänessäni).
 






Yksi helteinen viikko, kaksi raavasta miestä ja kaksi saavillista Lidlin kolaa! Avot; katto folioituna! Tulis nyt se rankkasade mitä ennustettiin! 



Harjan saumausta, piipun pellitystä ja paria muuta erikoiskohtaa vaille valmis. Nyt muuten tulee sitä vettä! Mahtavasti rummuttaa sade peltikattoa!! 







sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kattoremontti

Heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa on hurahtanut katolla. Onneksi on ollut lämmintä ja vettäkin on ripsaissut vain nimeksi, yhtenä päivänä sen verran enemmän että joutui pitämään vapaapäivän. 

Urakka alkoi tiilien poistolla. Ensin tyhjennettiin pihanpuolen lape, siellä kun ei tarvittu rakennustelineitä kun kuistin katto hoiti sitä virkaa. 
Tienpuolelle joutui tekemään rakennustellingit. Tiilet laitettiin liukumäkeä pitkin alas, jossa ne pinottiin siisteihin pinoihon lastauslavoille.  Harri tarjosi auttavat kätensä tässä vaiheessa ja ketjutettuna homma sujui joutuisasti; Pauli ja Jenni lappoivat tiiliä katolta alaspäin, minä nostelin ne katonreunalta alas ja laitoin kouruun ja Harri otti ne alhaalla vastaan ja pisti pinoon.
Seuraavana päivänä homma jatkui ruoderimojen ja päreiden poistolla. Aurinko paistoi ja elämä hymyili, kuivaa ja haurasta pärettä oli helppo purkaa...
Iltaan mennessä, kun katto ( toinen lape) saatiin paljaaksi, taivaalle alkoi kerääntyä mustia pilviä ja jossain kaukana tais jyrähdelläkin... Vettä alkoi ripsiä hiljalleen... Isäntä, polkaisi naulaan ( tässä vaiheessa reinotossut vaihtuivat naulasuojattuihin työkenkiin) ja emäntä alkoi valmistautua yövuoroon lähtöön. Ja tunnelma tuntui kiristyneen ahdistavaksi. Pauli soitti värisevällä äänellä luhyen puhelun Sepille , joka ymmärsi yskän ja saapui viivyttelemättä paikalle. Ja niin vain saivat reippaat miehet aluskatteen suojaksi ennen sateen alkua.
Seuraavaan iltaan iltaan mennessä oli toinenkin lape puhdas päreistä ja aluskate päällä! Rutikuivaa pärettä ja puunsilppua on joka paikka täynnä!

 
Alkuviikosta Lauri oli kahtena iltana apuna    ruoteiden naulauksessa. Emännän tehtävänä on tietysti päreiden siivous maasta. 

Toisen lappeen naulaus sujui omalla väellä; Veikko kotiutui lomareissulta ja hyppäsi apupoijan housuihin!
Kahden viikon uurastuksen jälkeen ollaan tässä; räystäitä ja piippua vaille että päästään pellittämään! Suuret kiitokset auttaville käsille; Harri , Sepi ja Lauri mihin olisimmekaan joutuneet ilman teitä. Ja kiitos omalle porukalle kans - ollaan me kaikki oltu reippaita!!!

torstai 30. toukokuuta 2013

Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu

Kesän kukkien loistetta ei voi olla ihastelematta. Kuljen lumoutuneen kameran kanssa pihalla ja räpsin vajavaisella kuvaustaidollani kuvia - en millään saa vangittua omenapuiden kauneutta kuvaan. 





Ehkä se johtuu siitä, että tuoksu puuttuu.  Omenankukkien miedompi tuoksu sekoittuu kieloon ja tuomeen.

 Navetan seinustalla rehottaa nokkoset, niiden tuoksu on pistävä, ja kuuluu ympäristöön.




 Ihanaa! Niin ihanaa , etten malta kiivetä tikkaile maalaamaan ikkunoita. Paulille selitän sen sillä, että näytti siltä että alkaa sataa...

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Puutarhakalusteet

Aamuaurinko paistaa niin sopivasti etupihalle, että hoksasin ruveta haluamaan puutarhakalusteita ulko-oven viereen. Ja tarpeeksi kun halusin, ne siihen ilmestyi; ensin ilmestyi vajasta yksi vanha tuoli, sitten toinen. Ja eihän tuolit ole mitään ilman pöytää. Lankuista rakentui pöydänjalka ja kansi oli ruskeaksi pinttynyt oviluukku kanalasta. Aikansa hangattuaan ruskean alta paljastui kaunis patinoitunut sininen ja luutu ja pesuvesi haisi kanankakalle, kertoo pöydänrakentaja. Sen jälkeen se on kuulemma vielä moneen kertaan pesty ja 'desinfioitu' (?) , eikä se enää mun yövuoron jälkeisellä 'aamukahvilla' millekkään haissut, joten uskotaan. Kiitos, rakas! Tykkään! 




tiistai 14. toukokuuta 2013

Aitan aarteita


Käytiin äitienpäiväkävelyllä vilja-aitassa ja löydettiin uudelleen jo kerran löydetyt puusoikot. Suurin soikoista on ehjä pieniä jyrsijöiden koloja lukuunottamatta, muut viisi kappaletta on lähinnä lahoavia puuläjiä, mutta päätettiin kantaa osaset pihalle ja katsoa, saisiko niistä jotain ehjää aikaiseksi.

Onneksi kaikki on hieman erikokoisia ja värisiä, joten yhteen soikkoon kuuluvat osat on helppo yhdistää toisiinsa. Lähes kaikki osat on tallessa, ainut mikä puuttuu, on toiseksi suurimmasta saavista toinen reijällinen pitempi sivukappale. Kaksi pienintä on niin lahoja, että ne saa toimittaa kukka-saavin virkaa, jos ne nyt ylipäätään saadaan pysymään kasassa. Loput neljä suurempaa on senverran hyväkuntoisia, että niille varmaan löytyy käyttöä vaikka pihasaunalla!



Soikkojen pohjista löytyi vuosiluvut, tämä on toiseksi suurimman , ja parhaiten säilyneen, saavin pohja; 20.9.1945. Täytenee väsätä siihen omat puumerkit alle!

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kevät toi maalarin

En voinut antaa periksi ajatukselle, että maali keitetään itse. Isäntä oli sitä mieltä, että taloon ajateltu keltamulta haetaan valmiina kaupasta ja piharakennuksiin harjotellaan 'omatekemää'. Mutta niin vain sain tahtoni läpi kerrankin ja ajelimma Tamminaulaan hakemaan tarvikkeita; 6 kg sinkkivihtrilliä ja 25 kg:n säkki keltamultaa. K- kaupasta haettiin 4 kg vehnäjauhoja ja 2 kg ruisjauhoja ja pari kiloa merisuolaa Vernissaa oli kotona valmiina ja vettä tulee hanasta.




Ja sitten eikun hommiin. Vanha saunan vesipata on oivallinen keittoastia, sinne tulet alle ja 30 litraa vettä kiehumaan. Kiehuvaan veteen lisättiin sinkkivihtrilliiä 3 kg ja 4,5 kg jauhoja ( jotka on ensin sekoitettu kylmään veteen). Ja sitten keiteltiin sitä puuroa pari tuntia.





Lopuksi keittoon lisättiin 12 kg keltamultaa ja reilu kilo suolaa. Vedellä jäähdyteltiin ja vihoviimeksi pari litraa vernissaa.




Ja avot! Kanalan emäntä ylpeänä esittää: kartanonkeltainen keltamulta! Mahtavan helppo sivellä ja peittää hyvin! Väri on just semmonen kuin haluttiinki!
Valmista maalia tuli arviolta 60-70 litraa, saa nähdä miten pitkälle riittää. Mutta aineksia on vielä toiseen samanlaiseen satsiin jos tarve vaatii.