Ulriika - puuvene

Perinteiden vaalijalla on tietysti oltava tyyliin sopiva vene. Isäni -reipas ja käsistään kätevä eläkeläinen- sellaisen meille nikkaroi ja se nimettiin talon naisväen mukaan Ulriikaksi.

Ulriika kuskattiin meidän pihalle viime kesänä ja siinä se on odottanut työmaan reunalla urheasti vuoroaan. Keväällä vene käsiteltiin tervalla ja vernissalla.

Veneessä on tietysti airot, mutta moottori siinä kuulemma on silti ilman muuta oltava.

Sopivan moottorin isäntä bongasi atomeina jostain ja kesän mittaan iltapuhteenaan on sen näperrellyt toimivaksi. 

Koeajoja moottorilla on ajeltu pihalla olevassa tynnyrissä. Sinänsä herkullinen tilanne, että moottorilla ei yksinään ilman venettä ajella minnekkään; isännällä on moottori, muttei venettä. Vene on minun, mutta mulla ei ole sitä moottorie...

Ja viimeinkin koitti se suuri päivä kun aurinko paistoi lämpimästi, oli sopivan tyyntä ja talon kattoremontti saatu mukavasti päätökseen.  Silloin me lähdettiin Ulriikan kanssa merelle! 

Kiitos isä! Ulriika lipui kauniisti ja pysyi hyvin pinnalla! Ja kiitos moottorimiehelle, saatat päästä testaileen moottorias  joskus toistekin!

Kesän saldoa

Kesän aikana ollaan saatu talon ulkokuori kutakuinkin ihmisasumuksen näköiseksi. Saa nähdä jos vielä syksyn mittaan keittäisi satsin keltamultaa ja maalaisi kertaalleen jahka loput rimat saadaan seinään paikalleen.  Sadevesikourutkin asennettiin tällä viikolla ni eipä enää vesi lotise pitkin seiniä!

Kanala on otettu käsittelyyn siinä sivussa.  Aika laho paketti kaikenkaikkiaan, taitaa mennä uusiksi koko mökki...

Omenapuiden aluksia tasailtiin ja kylvettiin uutta nurmikkoa. Navetan kallistuneita seiniä on tuettu ja valkoiset osat maalattu uudestaan. Punamullallekkin olisi käyttöä kun vaan olisi aikaa; taitaa jäädä enskesälle navetan maalaus.

Ihan oman postauksen arvoinen olisi Ulriika -minun oma vene- siitä siis myöhemmin, mutta Ulriikan neitsytpurjehduksella käytiin Aurajoella!

Ja omenoita on tullut niin hirveesti että hirvittää! Mehustettu on ja hillottu ja työnnetty omenaa joka ruokaan ja leivonnaiseen. Ja siltiki niitä mätänee tuonne maahan... Saa tulla hakemaan pois kuka tykkää!

Mukava kesä - ja loma- kaikenkaikkiaan. Kiva palata taas vuorotyöläisen epäsäännölliseen arkeen!

Kiviportaat

Traktorin, parin rautakangen ja kahden miehen voimalla saatiin taloon arvoisensa portaat. Lastauslava oli portaana ihan toimiva, muttei siitä mitään iloa ollu. Tässon sentään ihan oma paikkansa kukkasille; nyt krysanteemikauppaan mars, missä mainostettiinkaan että sais kaksi kappaletta kympillä? Ostaisko viininpunaiset vai oranssit...

Peltikatto

Kovasti ei ole joutanut lokiin päivittelemään, niin on ollut työntäyteinen tämä kesä. Nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen kattoremontin kanssa, että uskaltaa hengittää ja odottaa vesisadettakin pelkäämättä että yläkerta lainehtii- pellit on katolla!!! 

Piipun muuraus oli luku sinänsä - työläs ja toivoton urakka- mutta tehtyä tuli sekin eikä sitä haluta tämän enempää edes muistella. Hyvältä näyttää piippu! 

Peltimies Antti kävi näyttämässä oikeat liikkeet peltikaton asennukseen. Ja sinne ne vaan pellit sujahteli katolle yksi toisensa jälkeen talon oman miesväen voimin (kuulettehan ylpeyden äänessäni).

 

Yksi helteinen viikko, kaksi raavasta miestä ja kaksi saavillista Lidlin kolaa! Avot; katto folioituna! Tulis nyt se rankkasade mitä ennustettiin! 

Harjan saumausta, piipun pellitystä ja paria muuta erikoiskohtaa vaille valmis. Nyt muuten tulee sitä vettä! Mahtavasti rummuttaa sade peltikattoa!!