Vuoden -38 hirsitalo ja pihapiiri. Perinnerakentamista, talon kunnostusta vanhaa kunnioittaen. Inspiraatioita, entisöintiä, näpertelyä.

torstai 30. toukokuuta 2013

Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu

Kesän kukkien loistetta ei voi olla ihastelematta. Kuljen lumoutuneen kameran kanssa pihalla ja räpsin vajavaisella kuvaustaidollani kuvia - en millään saa vangittua omenapuiden kauneutta kuvaan. 





Ehkä se johtuu siitä, että tuoksu puuttuu.  Omenankukkien miedompi tuoksu sekoittuu kieloon ja tuomeen.

 Navetan seinustalla rehottaa nokkoset, niiden tuoksu on pistävä, ja kuuluu ympäristöön.




 Ihanaa! Niin ihanaa , etten malta kiivetä tikkaile maalaamaan ikkunoita. Paulille selitän sen sillä, että näytti siltä että alkaa sataa...

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Puutarhakalusteet

Aamuaurinko paistaa niin sopivasti etupihalle, että hoksasin ruveta haluamaan puutarhakalusteita ulko-oven viereen. Ja tarpeeksi kun halusin, ne siihen ilmestyi; ensin ilmestyi vajasta yksi vanha tuoli, sitten toinen. Ja eihän tuolit ole mitään ilman pöytää. Lankuista rakentui pöydänjalka ja kansi oli ruskeaksi pinttynyt oviluukku kanalasta. Aikansa hangattuaan ruskean alta paljastui kaunis patinoitunut sininen ja luutu ja pesuvesi haisi kanankakalle, kertoo pöydänrakentaja. Sen jälkeen se on kuulemma vielä moneen kertaan pesty ja 'desinfioitu' (?) , eikä se enää mun yövuoron jälkeisellä 'aamukahvilla' millekkään haissut, joten uskotaan. Kiitos, rakas! Tykkään! 




tiistai 14. toukokuuta 2013

Aitan aarteita


Käytiin äitienpäiväkävelyllä vilja-aitassa ja löydettiin uudelleen jo kerran löydetyt puusoikot. Suurin soikoista on ehjä pieniä jyrsijöiden koloja lukuunottamatta, muut viisi kappaletta on lähinnä lahoavia puuläjiä, mutta päätettiin kantaa osaset pihalle ja katsoa, saisiko niistä jotain ehjää aikaiseksi.

Onneksi kaikki on hieman erikokoisia ja värisiä, joten yhteen soikkoon kuuluvat osat on helppo yhdistää toisiinsa. Lähes kaikki osat on tallessa, ainut mikä puuttuu, on toiseksi suurimmasta saavista toinen reijällinen pitempi sivukappale. Kaksi pienintä on niin lahoja, että ne saa toimittaa kukka-saavin virkaa, jos ne nyt ylipäätään saadaan pysymään kasassa. Loput neljä suurempaa on senverran hyväkuntoisia, että niille varmaan löytyy käyttöä vaikka pihasaunalla!



Soikkojen pohjista löytyi vuosiluvut, tämä on toiseksi suurimman , ja parhaiten säilyneen, saavin pohja; 20.9.1945. Täytenee väsätä siihen omat puumerkit alle!

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kevät toi maalarin

En voinut antaa periksi ajatukselle, että maali keitetään itse. Isäntä oli sitä mieltä, että taloon ajateltu keltamulta haetaan valmiina kaupasta ja piharakennuksiin harjotellaan 'omatekemää'. Mutta niin vain sain tahtoni läpi kerrankin ja ajelimma Tamminaulaan hakemaan tarvikkeita; 6 kg sinkkivihtrilliä ja 25 kg:n säkki keltamultaa. K- kaupasta haettiin 4 kg vehnäjauhoja ja 2 kg ruisjauhoja ja pari kiloa merisuolaa Vernissaa oli kotona valmiina ja vettä tulee hanasta.




Ja sitten eikun hommiin. Vanha saunan vesipata on oivallinen keittoastia, sinne tulet alle ja 30 litraa vettä kiehumaan. Kiehuvaan veteen lisättiin sinkkivihtrilliiä 3 kg ja 4,5 kg jauhoja ( jotka on ensin sekoitettu kylmään veteen). Ja sitten keiteltiin sitä puuroa pari tuntia.





Lopuksi keittoon lisättiin 12 kg keltamultaa ja reilu kilo suolaa. Vedellä jäähdyteltiin ja vihoviimeksi pari litraa vernissaa.




Ja avot! Kanalan emäntä ylpeänä esittää: kartanonkeltainen keltamulta! Mahtavan helppo sivellä ja peittää hyvin! Väri on just semmonen kuin haluttiinki!
Valmista maalia tuli arviolta 60-70 litraa, saa nähdä miten pitkälle riittää. Mutta aineksia on vielä toiseen samanlaiseen satsiin jos tarve vaatii.