Lattianlakaisua

 Tämän viikon tavoitteena oli saada lattiat auki kammarista , tuvasta ja porstuasta. Pirtin lattia aukaistaan sitten ihan omana projektinaan kunhan nämä saadaan nyt laitettua kuntoon. Kammarin lattialautojen alta paljastui siis sahanpurua ja sen alta sammalta. Tuvassa oli hyvän ja rutikuivan näköistä kutterinpurua, mikä olisi tarkoitus käyttää uudelleen porstuan lattiassa. Ja porstuassa oli pelkästään sammalta ja turvetta! Ja joka huoneessa kaiken pölyävän moskan seassa hirvittävä määrä hiiren pesiä ja luurankoja. Aikani ihmettelin aina vaan isomman näköisiä lähes pikkurillin pään kokosia hiiren kakkoja kunnes uskalsin epäillä ääneen niiden olevan rotan kakkaroita. Pauli oli ehdottomasti alkuun sitä mieltä että ei elä rotat tämmösessä ympäristössä, kunnes porstuasta löyty yks kokonainen rotan luuranko, häntineen kaikkineen. Että on ainaki joskus elänyt!

 Kammarin ja porstuan lattiat saatiin näin pitkälle. Tuo aluslaudoitus on joistain paikoista niin harva että sitä joutuu varmaan vähän tilkitsemään, että pysyy tunkeilijat ulkopuolella. Siihen päälle pistetään paperi ja sitten puhalletaan uusi entistä ehompi eriste. Tämän huoneen lattialankut oli kuusilautaa ja Paulin mielestä niin huonossa kunnossa että niistä ei taida olla enää lattiaksi tähän huoneeseen, ne oli jo kertaalleen tätä ennen irrotettu ja naulattu takaisin ja osa oli halkeillut aika pahasti. Niiltä osin kuin puutavara pysyy ehjänä on tarkoitus käyttää kaikki uudestaan.

Tuvan lattian eristettä.

                                                            

Porstuassa.

                                                                 

Pirtin lattialla laudat pinossa ja numeroituna.

                                            

 Metsämansikat kypsyy omia aikojaan talon seinustalla meidän hikoillessa pöllyävän sammaleen seassa.

 Lattiaeristeet palautetaan luontoon tontin reunalla olevaan maakuoppaan.

Viikonloppuna täällä Turussa on lentonäytös. Tänään saimme maistiaisia tulevasta aitiopaikalta omalla tontilla. Huikeeta!

Kiukkua ja sahanpurua

Rentouttavan viikonlopun jälkeen taas sorvin ääressä. Eilinen lepopäivä pyhitettiin auringolle ja autoilulle. Ajeltiin Yyteriin hiekkarannalle ja matkalla poikettiin Raumalla Suomen parhaalla kirpputorilla satamamakasiinilla. Siellä oli kaikkea ihanaa ja turhanpäiväistä ja hämmästyttävän paljon samannäköistä tavaraa kuin meidän piharakennukset on pullollaan. Tehtiin me yks löytö, joka oli pakko sovittaa autoon; koivupuinen klaffipiironki! Kirpparilta jatkettiin Yyterin sannalle; teinit pääsi uimaan ja auringon ottoon, Pauli kyllästyi alle viidessä minuutissa ja totesi että auringossa köllöttely on työttömien ja taitamattomien puuhaa.
Maanantaiaamuna herättiin ukkosen jylinään ja rankkasateeseen. Virkistävää! Kanalalle mennessä käytiin kaupasta kestäviä roskapusseja puruimuriin ,ja Jenni pääsi yläkerrassa imuroimaan! Mä kävin toisen yläkerran huoneen seinien kimppuun. Pauli ja Veikko numeroivat ja irrottivat kammarista lattialankut. Lankkujen alta löytyi suoraan sahanmuhaa ja muhan alta sammalta. Paulilla iski pienoinen epätoivo pölisevän purun ja sammaleen keskellä, ja toiminnan miehenä se otti yhteyttä johonki ammatti-imuroijaan josko se tulis ja imasis nuot pois. No mielelläänhän se olis tullut, 2000 euroo olis saanu maksaa ja lisäksi jätemaksut! Kiitos, mutta ei kiitos! Mä voin käyttää meidän pikku puruimuria esim. Puoleen hintaan tuosta! Meinas tympästä ku iso mies rupeaa itkeen ku niin kovin pölyäää....!
Loppujen lopuksi saatiin työnjako selväksi ja homma sujui mukavasti. Minä käytin imuria, Pauli kahmi sammaleet säkkiin ja Veikko kuskasi ne maitokärryllä maakuoppaan.
Jostain kumman syystä meillä kaikilla on nokka tukossa, silmät puolitangossa ja henki ahtaalla. Ja lihakset huutaa lepoa! Kylläpä sauna rentoutti mukavasti ja nyt kutsuu mua sänky!

Hankintoja

Huh hellettä! Kyllä meinaa imeä mehut sitkeimmästäkin puurtajasta. Nautitaanhan nyt niin kauan kun sitä riittää. Ei ole lomakeleissä valittamista.
Kanalalla on roiskunut hiki ja kokis. Todennäköisesti meillä ei ole ainuttakaan ehjää hammasta suussa kenelläkään enää siinä vaiheessa kun talo on asuttavassa kunnossa. On se vaan niin hyvä ruoka tuo kokis...
Tuntuu että ollaan saatu paljon aikaan tällä viikolla.

Meiän teinit pääsi (!)kesätöihin näihin rakennushommiin ja ai että on vasarat ja sorkkaraudat viuhunu. Alakerran huoneista on nyt levyjen alta paljastuneet hirsiseinät nypelletty aivan puhtaiksi nauloista ja tapettinöyhtästä.

Pauli teki varsinaisen miehen työn purkaessaan yläkerrasta seinät ja niiden sisällä olevan lasivillan helteisen nihkeänä ilman paitaa. Ja yläkerran sisäkattoa purettaessa minä tein sellaisen yllättävän havainnon että hiirien pesissäkin on vessat. Näihin päiviin asti olen elänyt siinä uskossa että hiiret kakkailevat vain ihmisten kesämökkien ruokakomeroihin, mutta kattovillojen seasta paljastuneista hiirenpesistä löytyi ämpäritolkulla hiiren jätöksiä. Ja haju oli sen mukainen.
Toinen täysi jätelava lähti eilen pihasta. Ensimmäisen kuorman paino oli lähes 3 tonnia, tämä toinen lienee huomattavasti kevyempi, siinä kun oli sohvien sijasta enimmäkseen villaa ja lastulevyjä. Kuskauksien ja tyhjennyksien kanssa loppulasku lähennellee tuhatta euroa. Hyötynsä kuitenkin siitäkin että täällä on tavaraa ja rojua elämisen jäljiltä. Ehjiä sankkoja ja saaveja on vaikka millä mitalla, siivousvälineitä löytyy ja rattoritallissa roikkui nätisti seinällä puutarhatuolit, jollaisia en ole koskaan ennen missään nähnyt, enkä varsinkaan missään nimessä olisi itselle koskaan maailmassa hankkinut. Niissä on kuitenki ihana lepuuttaa lihaksia ja köllötellä auringossa. Navetassa on pihakeinukin, mutta se vaatii pientä ehostusta ennenkuin sen ilkeää kantaa sieltä ulos. Oiskohan siinä Veikolle seuraava urakka?


Tänään tehtiin vähän hankintoja. Käytiin ostamassa huutonetistä ostamaamme puruimuriin isompi letku, kun sillä normaali imurin kokoisella letkulla ei tehnyt mitään. Pelkkä letku maksoi enemmän kuin koko imuri, mutta jo vain rupes saamaan purut kyytiä. Pelkkä huraus vaan ni oli säkki täynnä. Seuraavaksi pitänee ostaa suurempia säkkejä.





Sitten käytiin eräässä antiikkikaupassa ja sieltä tarttui mukaan pariovet (150 euroo) makuuhuoneen ja olohuoneen väliseen oviaukkoon. Ne oli kotoisin jostain vanhasta kansakoulusta ja oli muuten kuin tehty meidän taloon. Saman tyyppiset 5-peiliset kuin meidän muutkin ovet, ylimmät neljä peiliä oli näissä lasia. Pientä fiksausta ne vaatii, mutta Pauli meinasi että ei mitään sellaista mikä ei häneltä onnistu.

Illankähmyssä raahattiin puuvajasta löytynyt peiliovi ja ovenkarmit sisälle. Samaisessa vajassa seisoo nätissä pinossa talon alkuperäiset ehjät kuusiruutuiset ikkunat. Saataiskohan me kuitenkin niistä entisöimällä meille taloon toimivat ikkunat? Työtähän se vaatii, mutta olis ne sentään alkuperäiset... Pistetään harkintaan.

Muutto takana elämä edessä

Saatiin muutto kutakuinkin kunnialla hoidettua ja elämä alkaa tasaantua täällä uudessa paikassa. Nyt on ollaan pari päivää "nautittu" lomasta Kanalalla puurtaen. Saatiin lomalaisia kylään Kuusamosta ja heidän kanssaan vietettiin kaksi helteistä kesäpäivää purkuhommissa. Tiistaiaamuna saatiin jätelava pihalle ja iltapäivään mennessä se oli lastattu ääriään myöten täyteen rojua. Ryysysäkit, sohvat ja lastulevyt sai kyytiä. Yläkerrassa lajiteltiin laatikkotolkulla vanhoja lehtiä laatikoihin. Siellä oli hymyt ja avut ja turunsanomat sulosessa sekamelskassa aina 50- luvusta vuoteen 2000. Hauskimpia ja vanhimpia otettiin makupaloiksi talteen, loput kierrätykseen.
Alakerrassa alkaa olla seinät hirsipinnalla ja pölykin laskeutumassa. Mitään ikäviä yllätyksiä ei levyjen takaa ole paljastunut; hirsi on aivan terveen ja kuivan näköistä. Yksi piilotettu ikkuna löytyi makuuhuoneen seinästä ja olkkarin ja eteisen välisestä seinästä löytyi oviaukko mikä onkin aukaistu jo aikaisemmin. Mukavalta näyttää ja projekti tuntuu päivä päivältä enemmän omalta. Illalla käytiin Paulin kanssa vielä ajelulla talolla ihmettelemässä ja suunnittelemassa keittiön sisustusta. Huomenna romuäijä käy tyhjentämässä lavan ja tuo sen tyhjänä takaisin. Sikäli huomisen päivän ohjelma ja aikataulu on tiedossa; romun ajoa auringonnoususta auringonlaskuun.