Heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa on hurahtanut katolla. Onneksi on ollut lämmintä ja vettäkin on ripsaissut vain nimeksi, yhtenä päivänä sen verran enemmän että joutui pitämään vapaapäivän.
Tienpuolelle joutui tekemään rakennustellingit. Tiilet laitettiin liukumäkeä pitkin alas, jossa ne pinottiin siisteihin pinoihon lastauslavoille. Harri tarjosi auttavat kätensä tässä vaiheessa ja ketjutettuna homma sujui joutuisasti; Pauli ja Jenni lappoivat tiiliä katolta alaspäin, minä nostelin ne katonreunalta alas ja laitoin kouruun ja Harri otti ne alhaalla vastaan ja pisti pinoon.
Seuraavana päivänä homma jatkui ruoderimojen ja päreiden poistolla. Aurinko paistoi ja elämä hymyili, kuivaa ja haurasta pärettä oli helppo purkaa...
Iltaan mennessä, kun katto ( toinen lape) saatiin paljaaksi, taivaalle alkoi kerääntyä mustia pilviä ja jossain kaukana tais jyrähdelläkin... Vettä alkoi ripsiä hiljalleen... Isäntä, polkaisi naulaan ( tässä vaiheessa reinotossut vaihtuivat naulasuojattuihin työkenkiin) ja emäntä alkoi valmistautua yövuoroon lähtöön. Ja tunnelma tuntui kiristyneen ahdistavaksi. Pauli soitti värisevällä äänellä luhyen puhelun Sepille , joka ymmärsi yskän ja saapui viivyttelemättä paikalle. Ja niin vain saivat reippaat miehet aluskatteen suojaksi ennen sateen alkua.
Seuraavaan iltaan iltaan mennessä oli toinenkin lape puhdas päreistä ja aluskate päällä! Rutikuivaa pärettä ja puunsilppua on joka paikka täynnä!
Alkuviikosta Lauri oli kahtena iltana apuna ruoteiden naulauksessa. Emännän tehtävänä on tietysti päreiden siivous maasta.