Aitan aarteita

Käytiin äitienpäiväkävelyllä vilja-aitassa ja löydettiin uudelleen jo kerran löydetyt puusoikot. Suurin soikoista on ehjä pieniä jyrsijöiden koloja lukuunottamatta, muut viisi kappaletta on lähinnä lahoavia puuläjiä, mutta päätettiin kantaa osaset pihalle ja katsoa, saisiko niistä jotain ehjää aikaiseksi.

Onneksi kaikki on hieman erikokoisia ja värisiä, joten yhteen soikkoon kuuluvat osat on helppo yhdistää toisiinsa. Lähes kaikki osat on tallessa, ainut mikä puuttuu, on toiseksi suurimmasta saavista toinen reijällinen pitempi sivukappale. Kaksi pienintä on niin lahoja, että ne saa toimittaa kukka-saavin virkaa, jos ne nyt ylipäätään saadaan pysymään kasassa. Loput neljä suurempaa on senverran hyväkuntoisia, että niille varmaan löytyy käyttöä vaikka pihasaunalla!

Soikkojen pohjista löytyi vuosiluvut, tämä on toiseksi suurimman , ja parhaiten säilyneen, saavin pohja; 20.9.1945. Täytenee väsätä siihen omat puumerkit alle!

Kevät toi maalarin

En voinut antaa periksi ajatukselle, että maali keitetään itse. Isäntä oli sitä mieltä, että taloon ajateltu keltamulta haetaan valmiina kaupasta ja piharakennuksiin harjotellaan 'omatekemää'. Mutta niin vain sain tahtoni läpi kerrankin ja ajelimma Tamminaulaan hakemaan tarvikkeita; 6 kg sinkkivihtrilliä ja 25 kg:n säkki keltamultaa. K- kaupasta haettiin 4 kg vehnäjauhoja ja 2 kg ruisjauhoja ja pari kiloa merisuolaa Vernissaa oli kotona valmiina ja vettä tulee hanasta.

Ja sitten eikun hommiin. Vanha saunan vesipata on oivallinen keittoastia, sinne tulet alle ja 30 litraa vettä kiehumaan. Kiehuvaan veteen lisättiin sinkkivihtrilliiä 3 kg ja 4,5 kg jauhoja ( jotka on ensin sekoitettu kylmään veteen). Ja sitten keiteltiin sitä puuroa pari tuntia.

Lopuksi keittoon lisättiin 12 kg keltamultaa ja reilu kilo suolaa. Vedellä jäähdyteltiin ja vihoviimeksi pari litraa vernissaa.

Ja avot! Kanalan emäntä ylpeänä esittää: kartanonkeltainen keltamulta! Mahtavan helppo sivellä ja peittää hyvin! Väri on just semmonen kuin haluttiinki!
Valmista maalia tuli arviolta 60-70 litraa, saa nähdä miten pitkälle riittää. Mutta aineksia on vielä toiseen samanlaiseen satsiin jos tarve vaatii.

Kevättä rinnassa - ja kesää

Yläkerran rakentelua

Viimeviikolla naputeltiin yläkerrassa loput lattialankut paikalleen. Sen jälkeen saatiin purettua sen päädyn sisäkatto sahanpuruineen ja papereineen. Viikonloppuna Pauli teki Harrin kanssa päätyseiniin rungot ja villotukset ja hakkasi karvalaudoituksen pintaan. Siltä osin siis viimeistä pintaa vaille valmis! Savupiipun pinnassa on vaaleanpunaisen maalin alla halkeillut rappaus. Sen poisto on pölisevää puuhaa!

Linnunpönttö

" Puu sai linnunpesän
- hetkeen tuskin uskalsi liikahtaa. "
Rasa

Pellavaöljyä ja tervaa

Hirsiseinien käsittelyä ollaan mietitty eteen ja taakse; käsitelläkkö vaiko ei - ja millä aineella. Viimein tultiin siihen tulokseen,että jotain noihin on laitettava ja päädyttiin pellavaöljyyn. Väristä tulee aavistuksen syvempi, kuin ilman ja pinta muuttuu hieman kiiltäväksi. Seinän vaaleisiin kohtiin lisätään pellavaöljyyn tilkka tervaa väriksi. Testiseinä käsitelty; nyt haisee talossa venevaja - pellavaöljy haiskahtaa kuivuessaan kalansuomulle. Ehkä on syytä odotella , että pakkaset hellittää ennenkuin tuota käsittelyä tämän enempi jatkaa, niin voi tuulettaa kunnolla.

Kuisti ja kodinhoitohuone

 Kuisti on kokenut suurimman muodonmuutoksen koko talossa, sehän onkin rakennettu käytännössä kokonaan uusiksi. Kodinhoitohuonetta ei alkuperäisessä versiossa ollut ollenkaan, se koettiin meille välttämättömäksi, joten sellainen pesuhuoneen viereen rakennettiin.

 Porstuasta purettiin kiinteät komerot pois ja niistä säästetyt ovet kunnostettiin (=maalattiin) kodinhoitohuoneen kaappeihin. Maalina Uulan ovi- ja ikkunamaali, sävy "Savu"

 Komeroiden rungot kakkosnelosesta (?) ja seinät karvalaudasta. Ja valkoinen maali itse tehtyä! Peilikaappi talon vanhasta vessasta.

   

Vanhat komeron ovet hiastiin (= hiottiin pikaisesti) ja maalattiin.

Kuistilla on vielä jonku verran tekemistä. Puuttuu katto ja lattia. Listoista ei puhuta vielä mitään.