Ulriika kuskattiin meidän pihalle viime kesänä ja siinä se on odottanut työmaan reunalla urheasti vuoroaan. Keväällä vene käsiteltiin tervalla ja vernissalla.
Veneessä on tietysti airot, mutta moottori siinä kuulemma on silti ilman muuta oltava.
Sopivan moottorin isäntä bongasi atomeina jostain ja kesän mittaan iltapuhteenaan on sen näperrellyt toimivaksi.
Koeajoja moottorilla on ajeltu pihalla olevassa tynnyrissä. Sinänsä herkullinen tilanne, että moottorilla ei yksinään ilman venettä ajella minnekkään; isännällä on moottori, muttei venettä. Vene on minun, mutta mulla ei ole sitä moottorie...
Ja viimeinkin koitti se suuri päivä kun aurinko paistoi lämpimästi, oli sopivan tyyntä ja talon kattoremontti saatu mukavasti päätökseen. Silloin me lähdettiin Ulriikan kanssa merelle!
Kiitos isä! Ulriika lipui kauniisti ja pysyi hyvin pinnalla! Ja kiitos moottorimiehelle, saatat päästä testaileen moottorias joskus toistekin!
voiii ku mukavan näköstä.ja tuolla yhistelmällä jos meinaa lähteä liikkeelle niin pittää olla sopu päällä.....:)Aika ihania ootte<3
VastaaPoistaKyllä on hieno yhdistelmä, puuvene saanut vertaisensa moottorin. Mahtavaa.
VastaaPoistaSun blogi on ihana.Tulee aina hyvä ja levollinen mieli kun näitä kuvia katselee :)
VastaaPoistaKiitos!
Poista