Inspiraatioita ja oman kodin onnea

 Elämä täällä Kanalalla kaiken keskeneräisyyden keskellä alkaa asettua uomiinsa ja pahin muuttokaaos on selvitetty. Työtahtia remontin parissa on tarkoituksellakin hieman löysätty suihkun ja sisävessan valmistuttua. Tuntuu ylelliseltä kun keittiössä toimii kahvinkeittimen lisäksi astianpesukone ja liesi. Leivinuuniakin ollaan lämmitetty kun se muutaman kikkaviitosen jälkeen suostui vetämään.

 Syksy on tullut ja sen tietää siitä, että armoton käsityöinspiraatio iskee. Eikä sitä yhtään vähennä se, että keittiönkaappien maalaus on vaiheessa ja näperrystä ja ropellusta riittäisi joka nurkassa. Ostin Tamminaulasta ontelokudetta ja biltemasta muovista veneen vesiletkua ja tein niistä koreja. Letkun avulla korin reunasta tulee jäykempi ja se pysyy hyvin kuosissaan.  Jenni somisteli niitä veistämällä sydämiä kaarnasta. Ruskeasta kuteesta on tulossa makuuhuoneen sängyn vierelle matto.

 Kesällä kuurattiin mäntysuovalla ja juuriharjalla talosta löytyneitä vanhoja räsymattoja. Ja vaikka niissä värit on vähän levinneet ja reunat osin rispaantuneita, ne saa jäädä. Tällaiset matot tänne kuuluu. Kirpputorilta löytyi keittiöön hyvin samanhenkinen hyväkuntoinen  matto.

Käsinvirkatut pitsit, kirppikseltä, kesäverhoihin.

Kirppislöytö 3 euroa.

 Kummalliset ihmiset tulevat onnellisiksi kummallisista asioista. Vanhan talon vajassa on kaikkea jännää ja vaikka suurin osa tavaroista on jo kertaalleen löydetty, joka kerta kun vajaan menee sieltä onnellisena kantaa jotain ulos. Pauli tuli onneliseksi ajaessaan ruosteisen toimivan polkupyörän ulos vajan kätköistä.  Ja minä tulin onnelliseksi löytäessäni peltipurkillisen vanhoja erilaisia nappeja...

Isännän onni

Emännän onni

 Näin jossakin kauniin pihlajanmarjoista tehdyn kranssin ja päätin minäkin kokeilla.  Ei siitä kranssia tullutkaan, vaan kaulus maitotonkalle...