Keittiön hahmottelua ja muuttolaatikoita

Muuttorumba on alkanut ja loppukiri senkun kiihtyy. Viimeviikolla Pauli laittoi kodinhoitohuoneen vesiputket siihen pisteeseen, että uskalsi päästää veden kellarista putkistoihin. Hanat ja lavuaarit vielä puuttuu, joten elämme siitä ilosta että vesi on taas hitusen lähempänä taloa tulossa, pulputuksena putkistossa.

 Kellarissa insinöörin kammiossa seisoo ylväänä valtava pömpeli, lämminvesivaraaja. Sen völjääminen sisään oli luku sinänsä, kun se raukka on niin iso ettei mahtunut ovesta sisään. Niinpä oviaukkoa oli rälläköitävä isommaksi. Nyt  se pönöttää paikallansa aivan kuin olisi ollut siinä aina. Pauli on hitsaillut siihen erinäisiä putkia ja napikoita ja hanikoita ja sai viimein loppuviikosta homman niin pitkälle, että laski vedet pönttöön lämpenemään. Eilen mä sain kutsun tulla todistamaan ihmettä; toinen noista pömpelistä lähtevistä putkista oli kuuma, siinä on lämmintä vettä!

 Keittiössä on tehty koolauksia kalusteita ja laattoja varten. Jääkaappi kannettiin sisään ja sitä sovitellaan paikoilleen. Isäpappa teki allaskaapin rungon  (kiitos isä!) ja siihen mallattiin tiskikonetta, hyvin mahtui. Roskakaappia jouduttiin vähän leventämään kun lavuaari olikin senverran isompi ettei mahtunut vanhan oven mitoilla tehtyyn kaappiin.

Liesi hiekkapuhallettiin ja käsiteltiin liesimustalla. Sitten se valettiin kiinni paikalleen puulieden viereen. Pientä säätöä ja sähköä vaille, niin me voidaan ruveta laittaman ruokaa omassa kodissa!

Kuistilla on vanhojen keittiökaappien kunnostuspaja.  Ensin pesu, sitten hionta, pohjamaalaus ja maalaus. Tässä jääkaapin viereinen alakaapisto ensimmäisen kerran maalattuna. Se vaatii vielä toisen kerroksen punaista maalia oviin , jotta pinnasta tulee  kunnolla peittävä.

Viimeviikolla tein pientä muuttosiivousta. pesin ikkunat ja imuroin hiomapölyt seinistä ja katosta. Muuttolaatikoita ollaan ajettu muutama autolastillinen.

Viikonloppuna Pauli nukkui ensimmäisen yön Kanalalla. Hyvin oli nukuttanut, vaikka naapurin pappa pelottelikin kummituksilla.

Älä murhetu murmel,

mää näytän sul kuin piän karhu o,

klasipurkin kyljes kuva vaa,

kui sää simmost olet peljänny?

Jollet uletu,

kurkotan sul paperinkeräyslaatikost

kaik parhama eilise lehre,

luven otsiko ääne ottalampu valos.

Vein takapihal

su iltapissakuuse alaoksal kultapallon killuma,

voit siin suhistel

ja kattel kimmellyst.

Älä murhetu murmel,

olet nii matalaki ettet korkkialt putto.

Nyy putto une.

Maat näkyvis,

ei murhei.

- Heli Laaksonen