Enää en muista
missä enkelin näin.
Näin sen aivan yllättäin
kun heinänkorteen kävi tuuli.
Siinä se oli! Sen kuuli!
Enää en muista
missä enkelin näin.
Kuljin ystävän kanssa peräkkäin vitilumessa, metsätiellä,
ja tiesin: se oli siellä!
Enää en muista
missä enkelin näin.
Kun ruusupensaan varjoon jäin,
haistoin ilmaa: tuntui siltä,
maailma tuoksui enkeliltä.
Enkä sitäkään muista
missä tunsin sen,
taas siipipilvessä kävelen.
Ja ihmeen maku tuntui kielessä,
kuljin hyräillen, enkelit mielessä.
Hannele Huovi
Ihanan itkettävä runo.Vaikka entiijäkkään mikä siinä muka itkettää,varmaan nämä kaikki asiat mitä on tässä käsitelty....
VastaaPoista