Ja valkeus tuli...

Vaikka talvea ja lunta ehdittiin jo odottaa, tuli se kuitenkin yllättäen eikä kylmyyteen osattu varautua. Ostettiin sisälle lämpömittari ihan sen takia, ettei tarvi pelkästään nenänpään lämpötilan perusteella uuneja lämmittää. Perjantai-aamuna mittari näytti 14 astetta ja seuraavana aamuna vielä vähemmän (ulkomittarissa oli -20). 

Yläkerran portaikosta kävi senpäiväinen viima, että leivinuunin lämpö tuntui karkaavan vallan harakoille. Rakennettiin portaan alle vessalle seinät ja eristettiin koppero niin jo loppui se puhuri. Uuneja ollaan lämmitetty, mutta pakkanen pakotti turvautumaan lisäksi ostolämpöön; rautakaupasta haettiin kaksi karmeen rumaa sähköpatteria, jotka kuitenkin pitävät mukavasti peruslämpöä yllä.
Kodinhoitohuoneen välikatto oli osittain kokonaan ilman eristeitä; sekin oli pakko villottaa loppuun että pysyy lämpö pirtissä. 
Viikonloppuna Pauli eristi kellarissa viemäri - ja vesiputket. Oikeastaan ihan hyvä että tuli pakkanen; tulipahan nuo pakolliset pöljät hommat tehtyä!

Kesällä jemmasin tarkoituksella ylimääräisen tapettisilpun. Nyt askartelin niistä, lattiasuojapaperista ja jämälangasta joulukortteja.

Tavoitteita

Meillä oli tänään siivouspäivä. Tehtiin ihan oikea viikkosiivous; matot puisteltiin ja tuuletettiin ulkona ja sisällä puunattiin ja kuurattiin runsaan tolun kanssa. Tuli siistiä ja tuoksuvaa. Keittiöön olen haikaillut penkkiä, koska se on tällä hetkellä myös olohuone ja istumapaikoista on  pula, pöydän ääressä kun ei aina jaksa kököttää ja keinutuolissa on tilaa vain yhdelle (minulle).  Siivouksen jälkeen marssittiin siis vajaan ja kannettiin puusänky sisään, toimittakoon se nyt sohvan virkaa.

Testikappaleet. Vanhoista pöytäliinoista ja pitseistä tulee helposti tyynyjä. Materiaalia on kertynyt runsaasti, kun jaksais niin pyöräyttäis pari lisää...

Kuistilla vallitsee täys kaaos. Siellä rojottaa samassa läjässä kaikkea mahdollista pyykkikoneesta lähtien ja sitä on turha edes yrittää siivota tässä vaiheessa. Tavoitteena on, että kodinhoitohuone ja kuisti tehdään valmiiksi (listoja ei lasketa ) jouluksi. Tällä viikolla saatiin puuseppä Hannekselta kuistin sisäikkunat. Ja aivan kuten muiden ikkunoiden, myös näiden kohdalla ollaan erittäin tyytyväisiä työn jälkeen!

 Kodinhoitohuone alkaa olla hyvällä mallilla. Pauli sai lattian laatotettua. Saumauksen jälkeen saa kantaa jo kaikki pölyävät laattasörsselit pois. Askel kohti valmiimpaa sekin. Kattomiehet sai tänään viimeisteltyä peltikaton laajennusosan päälle. Piipun pellitys on vielä osin kesken, mutta se hoitunee myöhemmin.

Makuuhuonetta siivotessa tulin miettineeksi pönttöuunin käsittelyä. Nyt se on hopeanharmaa, paikoin ruostekukkasten täplittämä (ei niin kimaltava kuin kuvassa näyttää) ja tarkoitus on ollut maalata se valkoiseksi. Tänään sitä katsellessani se näytti minusta ihan kivalta tuommoisenaan. Tarviiko sitä maalata? Haittaako jos vanha uuni näyttää vanhalta. Ja onko se valkonen sitten liian kliini... Mitä mieltä olette?

Askartelua

Kesällä vietiin pari vanhaa koulunkaappia vajaan odottelemaan paikkaansa talossa ja nyt saatiin eteiseen sen verran raivattua tilaa, että saatiin toinen mahtumaan sisälle. Pari päivää sitä joutui kuivattelemaan, että ovet aukesi; vajassa kun on niin kosteaa, että puiset kalusteet turpoavat. Olisi kai syytä vaan tehdä tilaa sille toisellekin, ettei turpoa pilalle...
 

Kaappia ei ole tarkoitus alkaa kunnostelemaan milläänlailla, mielestäni vähän kulahtanut lakkapinta riittää mainiosti. Sen verran kuitenkin puiset hyllylevyt olivat tikkuiset ja pinttyneen lian peitossa, etten niille suoraan halunnut liinavaatteita laittaa. Paketoin siis hyllyt vanhaan malliin hyllypaperilla, jota etsintöjen jälkeen löysin Clas Ohlssonilta.

Ja niin sain viimein liinavaatteet ja pyyhkeet muuttolaatikoista kaappiin. Kivaa!

 Nyt kun asutaan pihapiirissä, missä on navetta, olen alkanut harmittelemaan, ettei tonttuja oikeasti ole olemassa. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin navettatonttu, joka touhuilisi navetassa ja pitäisi siellä paikat järjestyksessä.  Mutta kun ei kerran oikeita tonttuja, niin ripustin keinutontun navetan ikkunaan kiikkumaan. Pitäköön se silmällä navetan ja pihan touhuja.

Navetan ylisiltä raahasin potkukelkan lyhdyn ja kanervaruukun telineeksi. Traktoritallin katossa on ihan oikea "vesikelkka", mutta sitä en saanut omin voimin sieltä alas. Jokohan nyt olis tarpeeksi syksy, että Pauli suostuisi sen ottamaan alas?

 Tein pienen retken kotimetsään ja keräsin jäkälää.  Koivun oksista taittelin renkulan ja rautalangalla sidoin jäkälätupsuja siihen.

 Ja hupsista! Siitähän tuli kranssi. Ja kaikki tarvikkeet löytyi kotoa!

 Omin luvin hakkasin pienen naulan meidän uuteen ulko-oveen ja ripustin kranssin siihen. Saa nähdä mitä isäntä siihen sanoo kun palaa töistä kotiin...

 Aitan uumenista löytyneistä pesusoikoista tulee jalka ulkokuuselle tai kuusenoksille. Perunavakkaan voisi tehdä vaikka asetelman joulutähdestä.

Pärekoreja on aitassa kaikenkokoisia ja -kuntoisia. Tässä parhaiten säilyneitä. Yksi kannellinen iso kori odottaa vielä tyhjennystä ja pesua. Se oli täynnä kankaita. Mahtaakohan niissä olla jotain säilyttämisen arvoista...

Lämpöinen löyly on keskeneräisenkin kotisaunan

Jälleen on syksyn ankeus ja pimeys vieneet voimavarat ja kaikki ylimääräistä aikaa ja energiaa vaativa toiminta, kuten blogin päivittäminen, on kuihtunut minimiin. Pienelläkin näpertelyllä on kuitenkin ollut vaikutuksensa ja lokakuun aikana saatiin sauna siihen kuntoon, että päästiin saunomaan. Nyt onkin sauna lämmennyt lähes joka ilta ja kaikessa keskeneräisyydessään se tuntuu suurenmoiselta!

Näkymä saunan ikkunasta on niin kiva, että ikkunan pielilautojen puuttumista tuskin huomaa

 Makuuhuoneeseen löytyi mummon jäämistöstä ihanat luonnovalkoiset verhot ja niihin virkattu pitsi on löytynyt talon ullakolta, ilmeisesti vanhan emännän käsialaa. Verhot ripustettuani huoneessa tuoksui hetken Kirkonkylän mummola ja tuli niin hyvä mieli. Ja ikävä mummoa.

 Talon uuneissa ollaan pidetty tulta päivittäin ja hyvin on lämmintä riittänyt. Sukkapuikot on kilissyt kilpaa paukkuvan hiilloksen kanssa.

Lintujen talviruokintaa ja tuikkulyhtyjä pilttipurkeista

Tämä aamu aloitettiin juhlavasti brunssilla. Hyvää isänpäivää!

Iita Wilhemiinan kabi

Iita Wilhelmiinan kaappi löytyi traktoritallista ja oli löydettäessä hurjassa kunnossa. Vasemman puoleinen ovi oli irti ja karvalaudoista kyhätyillä hyllyillä oli öljyisiä painavia työkaluja. Alunperin kaappi on ollut valkoinen ja maalattu sitten vaalean vihreäksi ja maali on kauttaaltaan halkeillut  ihanan rosoiseksi. Tallikäytössä pintaan on vaan roiskunut rumasti erivärisiä maaleja ja öljyjä.

Kaappi on veistetty käsin umpipuusta. Sisäpuolella on puiset koukut, ja ehkä kabi on alunperin tarkoitettu vaatekaapiksi. Heti ensimmäisen kerran kaapin nähtyäni tiesin, että siitä tulee meille keittiöön astiakaappi. Oikean puoleisessa ovessa on sisäpuolella omistuskirjoitus.

 Kaapin takalevy on tehty käsin vuollusta ponttilaudasta ja laudat oli irrallaan sikinsokin toinen toistensa lomassa. Aluksi irrotettiin ovet ja sitten takalaudat. Ne hiottiin kevyesti ja käsiteltiin Osmocolorin vahalla. Ovien pintaan yritettiin löytää mahdollisimman samansävyinen maalin kuin siinä ennestään oli ja siveltiin maalia aivan ohuesti jotta vanhan maalin lohkeillut pinta ei peittyisi.

 Kaappi imuroitiin ja pestiin sisäpuolelta ja käsiteltiin samalla vahalla kuin ovet.

 Takalevy koottiin uudestaan vanhoista laudoista. Apuna käytettiin hiukan viimeistelynaulainta ja uusia listanpätkiä, että saatiin kaapista jämäkkä. Alareunan parissa viimeisessä laudassa oli rotan jyrsimä reikä, joten ne laudat jouduttiin korvaamaan panelilla. Lopuksi maalattiin koko kaappi vielä ohuelti vaalean vihreällä maalilla.

 Lukkoreikään löytyi  sopivasti entisenkaltainen peitelevy ja avain Bauhausista.

 Ja sitten projektin mukavin vaihe: kuppien ripustelu koukkuihin. Tammisaaresssa reilut kaksi vuotta sitten pakatut astiat oli ihana löytää uudestaan pahvilaatikoista.

 Hyllylevyjen reunaan on tarkoitus kiinnittää pitsit, mutta muuttotohinassa ompelulaatikko pitseineen on hävinnyt, joten niistä sitten joskus myöhemmin.

Inspiraation kynsissä ompelin vielä verhokapat keittiön ikkunoihin ja taittelin rautalangasta ja kanaverkosta Iittalan Kivi-lyhdyille roikottimet ja ripustin ne kattoon. Pauli asensi kattoon pistorasiat; sain vielä hillittyä itseni, etten laittanut joulutähtiä ikkunoihin...

Lapsuuskodin hylly eilisen esineille

Lapsuudenkodin keittiön seinällä oli aikoinaan tämä (isän tekemä?) hylly. Muistan katselleeni hyllyn muodostamaa varjokuvaa seinällä ruokapöydässä istuessani; yläreunassa olevat pyöreät muodot näyttivät varjokuvassa ukkelin naaman sivuprofiililta ja siihen tehtiin sormilla lisäksi suuhun tupakki. Noihin aikoihin hylly oli puunvärinen. Myöhemmin se on maalattu siniseksi ja se oli isän veneverstaan seinällä työkaluhyllynä. Sieltä se on sitten kulkeutunut tänne meidän projektin keskelle.

 Sininen väri vaan ei passannut meidän keittiön väreihin,  joten karhennettiin hiomalla vanhaa maalin pintaa jotta saatiin pohjamaalille tartuntapintaa.

 Siinä se sitten on, arvoisellaan paikalla keittiön seinällä.