Katselen kuuntelen kevättä

Niin paljon on ollut kaikenlaisia kiireitä ettei ole kanalalla ehtinyt muuta kuin pyörähtämään äkkiseltään. Kyläläiset pitää paikkaa edelleen autiona ja jos jonkinlaiseen nokkosenkerääjään ja romunrakastajaan tulee pihassa törmänneeksi. Saa nähdä kuinka kauan tällaista jatkuu. Täytynee vääntää rautalangasta jonkun sortin kieltotaulu koirankakattajille.
Kolmen päivän päästä alkaa kesäloma. Ensimmäinen viikko vierähtänee aika tiiviisti muuttokaaosta selvitellessä, mutta sen jälkeen vietämme kesää Kanalalla kera vasarain ja sorkkarautain.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Kesä se tulloo...

...Ja sen myötä muuttomurheet. Eilen käytiin kirjottamassa vuokrasopimus sinne Tuomaalan taloon ja täällä pitäis nyt sitten kovasti pakata ja tehdä lähtöä. Onneksi isoin osa tavaroista on vielä edellisen muuton jäliltä laatikoissa.
Kanalalla ollaan tehty pihahommia. Jännittävää seurata mitä kaikkea sieltä maasta alkaa työntyä. Lehtipuita siinä pihapiirissä on hirveesti ja osan niistä pystyy tunnistamaan vasta kun tulee lehti puuhun. Yritettiin vähän leikellä villiintyneitä omenapuita, alkuun niin että saksittiin kuolleet oksat pois. Nyt ois risusavottaa tiedossa. Omppupuiden alla kasvaa valkovuokkoja ja kieloja. Naapuri sano että ne on rikkaruohoja ja häviää ku aletaan tallomaan. Meidän pihalla ei kieloja tallata, annetaan kaikkien kukkien kukkia!
Keittiössä saatiin purettua lastulevyt pois seinistä ja muovimatot lattiasta. Lattiasta löytyi maton alta vuoden -40 Turun Sanomia! Lankkulattia ja seinähirret näyttävät ihan terveiltä ja kovilta, ellei pieniä toukareikiä seinissä lasketa.Pieni ankeus ja epätoivo iski siinä kaaoksessa. Keittiöhän ehti näyttääkin jo melkein kodikkaalta.
Kaavatontteihin oli ilmestynyt mittatikut, merkkinä siitä että kaupungin miehet on käyny mittomassa ja lohkomisasia edistyy siellä jossakin. Kaukana tulevaisuudessa lienee kuitenkin vielä se hetki että pääsemme hakemaan rakennuslupaa kunnallistekniikkaa ja remonttia varten.

Kaunis katsella

Ihastusta

Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Ensikäynnistä jäi mieleen inho ja pakokauhu - ja ihana hirsiseinä portaikossa.
Talo oli jäänyt ilman asukkaita 10 vuotta sitten, mutta sitä ei ollut koskaan tyhjennetty; vaatteet oli jäänyt kaappeihin, huonekalut, matot, laskut, sanomalehdet, ruuat jääkaappiin... Kymmenen vuoden aikana kylän nuoriso oli käyttänyt taloa tukikohtanaan ja tuhonnut vandaalimaisesti kaiken mitä voi. Mikään ei ollut siellä mihin se oli ehkä joskus jätetty. Ulko-ovelle saakka lattian peitti polviin asti ulottuva kerros paperisilppua, vaatteita, puunkarahkoja. Huonekalut oli hakattu päreiksi. Siirapit ja sokerit kaapista oli pärskitty ympäri seiniä. Olohuoneen lattialla oli pidetty nuotioita. Ja kaiken kuorrutteena oli kilokaupalla hiiren papanoita.
Mutta.
Siellä oli puiset peiliovet. Lastulevyn alta paljastui kovaa hirsiseinää. Muovimaton alla kopsakkaa lankkulattiaa. Keittiössä oli ehjä puuliesi. Kammarissa kaakeliuuni, salissa pönttöuuni... Näihin minä ihastuin.
Lisäksi.
Pihassa on useita "vaihtelevankuntoisia" piharakennuksia täynnä romua ( lue "aarteita"). Tallissa oli toimiva traktori. Siihen Pauli ihastui. Tästä alkaa meidän projekti.